1970-luvun hitit

Kombien ratkominen sopii ajanvietteeksi. Vakavahenkisempi toisaalta näkee pulmatehtävät osana harjoittelua. Sommitelmien kerääminen pelejä läpikäymällä vie aikaa ja vaivaa. Onko siis ihmekään, että kirjailijat ja lehtimiehet soveltavat luonnonystävän menetelmää: kierrätetään paljon. Osa vetää suoraan copy-pastella, hieman ovelammat yrittävät väistää plagiointiväitteet tempuin (vaihdetaan värit toisinpäin, otetaan peilikuva tai rotaatio, siirretään ratkaisun paikka toisaalle). Itse alkuperäissuoritukselle toistuva julkaiseminen … Continue reading 1970-luvun hitit

Advertisements

Beavis ja Butt-Head

Mikhail Botvinnik (1911-1995) ja David Bronstein (1924-2006) pelasivat maailmanmestaruusottelun Moskovassa 1951. Ottelu kesti täydet 24 peliä ja päättyi tasan 12-12, joten Botvinnik sai pitää tittelinsä. Hallitsevalle mestarille suotua tasatulosprivilegiota voi pitää moitteenvaraisena. Toisaalta onko nykyinen käytäntö - "jatkoaika" nopealla shakilla ja päälle "rangaistuspotkukilpailu" äkkikuolemaloppuisella pikapelillä - yhtään parempi? Botvinnik oli noussut maailmanmestariksi FIDE:n turnauksessa 1948 … Continue reading Beavis ja Butt-Head

Garva

Garry Kasparov ja Tigran Petrosian kohtasivat viisi kertaa. Pelit pelattiin vuosina 1979-1983 eli jälkikäteen voidaan todeta kyseessä olleen entisen ja tulevan maailmanmestarin kohtaaminen. Kokonaistulos meni tasan 2½-2½. Petrosianilla oli jokaisessa pelissä mustat. Hän oli myös 24 vuotta vanhempi kuin Kasparov ja sekä shakkiurassa että elämässä oli jo enemmän takana kuin edessä. Itse asiassa Petrosian kuoli … Continue reading Garva

Omaa lääkettä

Jan Timman (1951- ) kamppaili 1970- ja 80-luvuilla "best of the west" -tittelistä ruotsin Ulf Anderssonin (1951- ) kanssa. Sveitsin lippua liehuttanut Korchnoi (1931-2016) kylläkin oli elolistan kakkonen vielä 1981, mutta häntä ei sattuneesta syystä ole tapana lukea länsimaalaiseksi. Marcel Sisniega (1953-2013) oli Meksikon ensimmäinen suurmestari ja myöhemmin myös elokuvaohjaaja. Vahvuudeltaan hän ei tietystikään koskaan … Continue reading Omaa lääkettä

IQP, osa 4 – Miksi et Kramnik?

Avauskirjat tuppaavat olemaan huonointa, mitä shakista julkaistaan. Volyymistä päätellen ne toisaalta ovat myös niitä, joita eniten ostetaan. Outoa. Erään kerran sain internetissä usean peräkkäisen selkäsaunan viattoman näköisesti 1.g3 alkaneissa pikapeleissä. En aikonut jättää asiaa sillensä vaan päätin opiskella Katalonia/Reti -systeemit ja palata sitten areenoille suloinen kosto juhlavana tavoitteenani. Eli ei kun kirjakaupoille. Yksi tekijä tarjosi … Continue reading IQP, osa 4 – Miksi et Kramnik?

IQP, osa 3 – Puolustuksen puheenvuoro

Edellinen kirjoitus esitteli hyökkääjän mahdollisuuksia. Esimerkit olivat Karpovin häviöitä. Oliko Anatoli siis mäntti, jolla on shakkisivistyksessään d-sotilaan mentävä aukko? Eipä niinkään. Maailmanmestarit ja muutkin huiput pelaavat eristettyä keskustasotilasta kummaltakin puolen ja koska asemat ovat monimutkaisia, viisaskin menee aika ajoin vipuun. Voittoja ja häviöitä tuppaa kertymään itse kullekin. Palataksemme Anatoliin, tällä kertaa tutustutaan eristettyä sotilasta vastaan … Continue reading IQP, osa 3 – Puolustuksen puheenvuoro

IQP, osa 2 – d-sotilas etenee

Pelaaja, usein valkea, vapaaehtoisesti suostuu tai jopa tietoisesti pyrkii asemaan, jossa hänellä on eristetty d-sotilas. Miksi? Toimiiko hän henkilökohtaisten viettiensä ajamana vai voiko eristetty sotilas antaa haltijalleen etua tai ainakin mahdollisuuksia myös puolueettomien silmälasien läpi katsottuna? Edellisessä osassa pilailtiin kirjojen ja lehtien jakamille yleisluontoisille neuvoille. Tässä osassa on tarkoitus syventyä hieman tarkemmin erääseen ideaan, joka … Continue reading IQP, osa 2 – d-sotilas etenee